torstai 22. lokakuuta 2015

Sad, but true

Moikka kaikki!

Ensinnäkin, toinen postaus heti edellisen perään, boom :D

Sitten asiaan nimittäin mun polveen. Yksinkertaisesti se ei voi hyvin.

Tb Feden kisojen kür-luokkaan, vähän satoi

Kaikki alkoi joskus elokuussa kun huomasin että mun polvessa lumpion yläpuolella on jännä nestemuhkura. Äitin kanssa sitä ihmeteltiin mutta ei huolestuttu. Tehtiin vaan päätelmä että siinä ois pieni rasitusvamma joka kyllä paranisi kun olisin kreetalla viikon hyppimättä. Vaan eipä parantunut. Siinä se pahkura oli ja pysyi ja sai kaverin, lumpion alapuolelle.

Polvi alkoi kerätä vähän enemmän nestettä, joka puolelle. Koulussa juttelin polviongelmaisen kaverin kanssa joka sitten kehotti menemään lääkärille kun oli ollut niin kauan turvotusta. Mntiin sitten hyvälle (ja kallillle) yksityiselle lääkärille joka väänteli ja käänteli ja paineli polvea mutta mikään ei sattunut. Tuommoinen nesteenkeräys ei kuitenkaan oo normaalia joten lääkäri laittoi onneksi lähetteen magneettikuviin.

Magneettikuvissa selvisi että kierukassa ois repeytymäepäily, ja sataprosenttinen varmuus saatais vaan leikkauksella. No ei siinä sitten, noin kahden viikon päässä tulosten saannista makasin jo tyytyväisenä leikkauspöydällä, yhden suomen parhaimman ortopedin leikkauksessa.

Leikkauksessa selvisi sitten, että kierukka olikin osittain irronnut paikaltaan ja se piti ankkuroida kiinni. Jotta se saa kiinnittyä rauhassa, mun pitää nyt käyttää keppejä yli kuukausi. Kuukauteen en saa varata laikaan painoa jalalle, sen jälkeen 10 viikkoa osavarauksella välttäen jalan kiertämistä. Lisäksi mun polvessa oli epätavallisen paljon tulehduskudosta, josta sitten otettiin näytteet ja tulokset tulee toivottavasti pian.

Toinen tb Feden kisoihin, 70 cm luokka menossa

Täähän taas tarkoittaa sitä etten saa loppuvuoteen ratsastella kunnolla ja seuraavat hypyt menee reilusti ens vuoden puolelle. Sen tiedän etten enää tuu ikinä hyppäämään yli 90cm, jos sitäkään. Hyppäämistä en vaan kertakaikkiaan voi lopettaa kokonaan joten yritän nyt totella jumppaohjeita orjallisesti ja teen kaikkeni että polvi tulee kuntoon. En siis todellakaan tee sitä yleistä virhettä että alan hyppiä esteitä tyyliin samantien kun saan kepit pois ja hupskeikkaa pääsenkin uuteen leikkaukseen. Ei siis näin.

Mun elämä on nyt siis keppariharrastuksen kannalta hyvin rajoittunutta ja lähinnä ompelupainoitteista. Lopettaminen ei todellakaan tule kuuloonkaan, ei pienet vastoinkäymiset saa mua lopettamaan tätä harrastusta.

Instagramin aktiivisuus kärsii koska en edes pääse itse ulos kuvaamaan poneja. Ainahan voi postailla tb-kuvia mutta ehkä tämmönen hiljainen ajanjakso (n. 3 kuvaa/vk) tekee installe ihan hyvää. Blogiin sen sijaan oon suunnitellu kaikkea kivaa ja nyt mulla ainakin on aikaa kirjoittaa :P

Asiasta toiseen, huomenna Tytti tulee meille yöksi piristämään mun tylsää syyslomaa ja käydään varmaan pihalla kuvailemassa ponoja ja lanitetaan Star Stable Onelinessa. Jospa saisin jotain postaustakin aikaiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei vain! Kommenttiboksiin olis kiva kuulla palautetta, niin positiivista kuin negatiivistakin. Pysytään toki asiallisuuden rajoissa ;)