torstai 22. lokakuuta 2015

Sad, but true

Moikka kaikki!

Ensinnäkin, toinen postaus heti edellisen perään, boom :D

Sitten asiaan nimittäin mun polveen. Yksinkertaisesti se ei voi hyvin.

Tb Feden kisojen kür-luokkaan, vähän satoi

Kaikki alkoi joskus elokuussa kun huomasin että mun polvessa lumpion yläpuolella on jännä nestemuhkura. Äitin kanssa sitä ihmeteltiin mutta ei huolestuttu. Tehtiin vaan päätelmä että siinä ois pieni rasitusvamma joka kyllä paranisi kun olisin kreetalla viikon hyppimättä. Vaan eipä parantunut. Siinä se pahkura oli ja pysyi ja sai kaverin, lumpion alapuolelle.

Polvi alkoi kerätä vähän enemmän nestettä, joka puolelle. Koulussa juttelin polviongelmaisen kaverin kanssa joka sitten kehotti menemään lääkärille kun oli ollut niin kauan turvotusta. Mntiin sitten hyvälle (ja kallillle) yksityiselle lääkärille joka väänteli ja käänteli ja paineli polvea mutta mikään ei sattunut. Tuommoinen nesteenkeräys ei kuitenkaan oo normaalia joten lääkäri laittoi onneksi lähetteen magneettikuviin.

Magneettikuvissa selvisi että kierukassa ois repeytymäepäily, ja sataprosenttinen varmuus saatais vaan leikkauksella. No ei siinä sitten, noin kahden viikon päässä tulosten saannista makasin jo tyytyväisenä leikkauspöydällä, yhden suomen parhaimman ortopedin leikkauksessa.

Leikkauksessa selvisi sitten, että kierukka olikin osittain irronnut paikaltaan ja se piti ankkuroida kiinni. Jotta se saa kiinnittyä rauhassa, mun pitää nyt käyttää keppejä yli kuukausi. Kuukauteen en saa varata laikaan painoa jalalle, sen jälkeen 10 viikkoa osavarauksella välttäen jalan kiertämistä. Lisäksi mun polvessa oli epätavallisen paljon tulehduskudosta, josta sitten otettiin näytteet ja tulokset tulee toivottavasti pian.

Toinen tb Feden kisoihin, 70 cm luokka menossa

Täähän taas tarkoittaa sitä etten saa loppuvuoteen ratsastella kunnolla ja seuraavat hypyt menee reilusti ens vuoden puolelle. Sen tiedän etten enää tuu ikinä hyppäämään yli 90cm, jos sitäkään. Hyppäämistä en vaan kertakaikkiaan voi lopettaa kokonaan joten yritän nyt totella jumppaohjeita orjallisesti ja teen kaikkeni että polvi tulee kuntoon. En siis todellakaan tee sitä yleistä virhettä että alan hyppiä esteitä tyyliin samantien kun saan kepit pois ja hupskeikkaa pääsenkin uuteen leikkaukseen. Ei siis näin.

Mun elämä on nyt siis keppariharrastuksen kannalta hyvin rajoittunutta ja lähinnä ompelupainoitteista. Lopettaminen ei todellakaan tule kuuloonkaan, ei pienet vastoinkäymiset saa mua lopettamaan tätä harrastusta.

Instagramin aktiivisuus kärsii koska en edes pääse itse ulos kuvaamaan poneja. Ainahan voi postailla tb-kuvia mutta ehkä tämmönen hiljainen ajanjakso (n. 3 kuvaa/vk) tekee installe ihan hyvää. Blogiin sen sijaan oon suunnitellu kaikkea kivaa ja nyt mulla ainakin on aikaa kirjoittaa :P

Asiasta toiseen, huomenna Tytti tulee meille yöksi piristämään mun tylsää syyslomaa ja käydään varmaan pihalla kuvailemassa ponoja ja lanitetaan Star Stable Onelinessa. Jospa saisin jotain postaustakin aikaiseksi.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ikuinen ongelma

Moikka kaikki!

Mulla on nyt suuri ongelma, nimittäin tallin heppalauma. En vaan osaa olla tyytyväinen siihen katraaseen, aina joku on pilaamassa sen. Nytkin mulla on monen hepan kohdalla vähän kysymysmerkki että mitä tekis.

Sappo on mulle todella tärkeä, onhan se mun eka keppari ja sen myyminen ei tuu kuuloonkaan. Mutta toisaalta en tee ponilla yhtikäs mitään, se on aika kamala ratsastaa ja täysin turha. Aattelin että ponin kohtalo taitaa olla kaappi :(


Arska on mun vuokriksen pohjalta tehty ja siksi tärkeä, mutta ei miellytä mua lainkaan ulkonäöllisesti. Jos tekisin sille pieniä korjauksia niin se saattaisi alkaa miellyttämään enemmän. Arskaa en oo myymässä vaan se sitten pääsee vaikka hetkellisesti kaappiin (Nanna, ette saa yp :DD)


Pörrö ei oikeen enää innosta vaikka se on ollut vasta vähän aikaa mulla, se tosin on vain yp joten se palautuu varmaan lähiaikoina omistajalleen.



Tykkään hirveen paljon enemmän Ihkusta kuin Cerasta, mutta Ihku on vain yp ja Cera mun, ongelmallista.





 VS





Pyylevä, Leea ja Oppa ei oo lähdössä mihinkään, jotkut hepat sentään on satavarmasti pysyviä. Vaikka Pyylevä ei oo mitenkään erityisen kiva ratsastaa niin sillä on paljon tunnearvoa.











Sitten vielä tuntuu siltä että tallista puuttuu vielä joku asukas mut ei vaan oo yhtään hajua että kuka, ehkä sekin tänne löytää tiensä talven aikana :D


Asiasta kukkaruukkuun, kiinnostaiskö heppojen varustepostaus?

 


tiistai 13. lokakuuta 2015

Hupsista

 Moikka!

Eihän sitä muuta voi sanoa kuin hupsista. Mites sen blogin kanssa kävi taas näin...? En mää vaan tiiä, aikaa on ollut ja kerrottavaakin ja myös intoa mutten sitten ole päässyt ikinä bloggeriin asti. Laajemman kuulumispostauksen merkeissä nyt sitten jatketaan, postausta on värittämässä taas laaja skaala kuvia.


Ihan hyvin taisi Munakoisoilla mennä
 Aloitellaan vaikkapa Kht Raviledon ja Oritalli Metsähaan kisoista. Team Munakoisoa oli edustamassa minun lisäkseni Jonna ja Tytti. Itse en polveni takia juurkaan kisannut ja silti lähdin kotiin kolmen ruusukkeen kanssa. Menin puomi/ristikko-tyyliluokan käynnissä ja siitä napsahti toinen sija, aikamoisena yllätyksenä :D Leea vei tammanäyttelyn voiton ja sain kürista toisen sijan. Pyylevä joutui lähtemään ilman palkintoja, sillä oli tosin kisoissa hieman omaa kivaa...

En kommentoi
Kisojen jälkeen minä, Tytti ja Jonna sekä vieraileva tähti Camilla lähdimme porukalla heseen syömään. Mikälie perinne tuo kisojen jälkeinen heseruokailu on, tääkin tais olla kolmas kerta :P

Camilla lähti siitä kotiin, ja me muut junalla kohti Kotkaa. Tytti heivattiin ulos junasta Tavastilassa ja minä menin Jonnalle yöksi. Menimme Jonnan kanssa illalla pellolle, jossa olisi ollut ihan pilkkopimeää ilman kuunvaloa. Saatiin aika siistejä kuvia ja kunnon armeija takiasiakin lähti mukaan.


 Seuraavana päivänä juhlittiin muutaman Munakoison voimin Jonnan 7-vuotissynttäreitä. Synttäreillä ratsastettiin, hipelöitiin heppoja ja noh, tapettiin Muru-kakku.

RIP ♥
Jonnalta mulle tuli myös ylläpitoon VH Impossible Destiny eli Ihku, ai että mä tykkään tästä hepasta <3


3.10 Tytti tuli meille sillä seuraavana päivänä olisi ollut kisat. Kyyti kuitenkin peruuntui viime hetkellä. Käytiin shoppailemassa Kouvolassa, löydettiin kiva tilpehöörikauppa, käytiin e-kankaassa (jossa oli vihdoin mustaa nahkaa♥) ja löydettiin toisesta tilpehöörikaupasta kivat siivousrätit joista syntyi kaksi sympaattista ponia. Molempien tallit saivat siinä maskotit. Pikkuponit nimettiin Myrskyksi ja Tuuliksi tekoillan sään mukaan.

Myrsky eli minun maskottini :D

Sisarukset siinä

Talliin saapui viime viikolla uusi, aivan ihana asukki, nimittäin tilari Solkuntallilta. Hepan valmistumisessa kesti aika kauan mutta nyt se on vihdoin minulla ♥ Heppa on ratsuponiori ST. Otospon eli Oppa. Ori on mun tulva kisatykki, nyt tosin sillä on jalassa ongemia mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

Hieno mies ♥
Jou mään

Mulla on siis polvessa kierukan repeytymä, mikä tarkoittaa, noh, liian pitkää liikunta- ja hyppytaukoa ja leikkausta. Leikkaus on jo ylihuomenna ja vähän jänskättää. Mun polvi siis oli kerännyt nestettä jo yli kuukauden ja sitten vihdoin mentiin lääkäriin. Lääkäri sitä siinä käänteli ja väänteli mutta ei ollut mitään erikoista näin päällepäin. Lääkäri kuitenkin lähetti varmistukseksi magneettikuviin ja onneksi laittoi, tuo repeytymä siinä sitten paljastui. Muutama päivä pitäis leikkauksen jälkeen kepeillä könkätä ja sitten saan kunnon jumppaohjeet fyssarilta. Aion kyllä saada tän polven kuntoon enkä menaa tehdä sitä virhettä että lähtin liian nopeasti hyppimään ja rikkoisin polven uudelleen!


Tytti oli meillä taas viime viikonloppuna yötä. Lauantaiaamuna oltiin koirakisoissa töissä. Koirahallilla oli aivan ihanat esteet ja täydellinen pohja, siellä ois niin ihana pitää kisat. Harmi että se on niin syrjässä :/ 

Käytiin myös kuvailemassa pellolla, kunnes kamerasta loppui akku :P




Eipä tässä muuta, näkyillään varmaankin leikkauksen jälkeen taas!